Tonnikala

Tonnikalaa on satojen vuosien ajan pidetty herkkuna.

Antiikin Kreikan kuuluisissa puna‑ ja mustakuvioisissa keramiikkavaaseissa on maalauksia siitä, miten tonnikalaa valmistetaan herkkusuiden pöytiin, ja Rooman keisarikunnan suuruuden päivinä tonnikala oli suosikkiruokaa.

Tonnikalaa alettiin ensi kertaa valmistaa säilykkeeksi Los Angelesissa vuonna 1903. Tonnikalasäilykkeestä tuli ensimmäisen maailmansodan aikana nopeasti tärkeää ruokaa, kun monista elintarvikkeista tuli pulaa.

John West oli tonnikalasäilykkeiden valmistuksen uranuurtaja Britanniassa yli 40 vuotta sitten. Tätä nykyä tonnikala on suosituin säilykekala sekä Brittein saarilla, Suomessa että muualla maailmassa.

TONNIKALALAJIT

Tonnikalat kuuluvat makrillien heimoon. Erityisesti säilykkeeksi pyydetään viittä tonnikalalajia: boniittia eli skipjackiä (Katsuwonus pelamis), keltaevätonnikalaa (Thunnus albacores), valkotonnikalaa (Thunnus alalunga), sardaa (Sarda sarda) ja pitkäpyrstötonnikalaa (Thunnus tonggol).

John West käyttää enimmäkseen boniittia ja jonkin verran keltapyrstötonnikalaa, joiden kiinteä ja tasalaatuinen liha soveltuu erinomaisesti säilykkeeksi.

Valkotonnikala on Yhdysvalloissa yleistä – valkoisen kiinteän lihansa ansiosta se tunnetaan nimellä ”chicken of the sea”, suomeksi ”meren kana”.

Noin puolet John West ‑tonnikalasta purkitetaan Thaimaassa ja loput mm. Filippiineillä, Malediiveilla, Indonesiassa, Madagaskarissa, Fidzissä, Salomonsaarilla, Länsi-Afrikassa ja Seychelleillä.

John West ‑tonnikalaa myydään pääasiassa kolmessa eri muodossa, jotka tuotetaan lähinnä boniitista ja keltaevätonnikalasta.

Tonnikalapalat ovat tonnikalan kylkilihaa, joka on fileerattu eli josta on nahka ja ruodot poistettu.

Niitä käytetään ensisijaisesti salaateissa ja voileivissä.

Myös tonnikalaviipaleet ovat fileerattua tonnikalaa, mutta väliin on lisätty tonnikalahiutaleita.

Viipaloitu tonnikala on hyvin monikäyttöistä ja soveltuu erinomaisesti salaatteihin ja voileipiin sekä niin lämpimiin kuin kylmiinkin ruokiin.

Tonnikalahiutaleet valmistetaan samanlaisista kokonaisista tonnikalan kylkipaloista kuin palat ja viipaleetkin mutta ovat niitäkin kätevämpiä. John West ‑tonnikalahiutaleissa on ainoastaan kylkilihaa eikä ruotoja tms., joten ne ovat premium-laatua.

Kuten tuotteen englanninkielisestä Sandwich Tuna ‑nimestä voi päätellä, tonnikala on tässä muodossa omiaan voileipiin ja tarjoaa siten kuluttajille kätevän ja edullisen vaihtoehdon.

John West myy myös pitkäpyrstötonnikalaa viipaleina.

Yleensä säilyketonnikala on auringonkukkaöljyssä tai suolavedessä ja nyttemmin myös lähdevedessä tai oliiviöljyssä. Oliiviöljyyn ja kastikkeeseen säilötyn tonnikalan samoin kuin tonnikalasalaattienkin kysyntä on kasvussa.

Sekä öljyyn että suolaveteen säilöttyä tonnikalaa voi käyttää samaan tapaan. Öljyyn säilöttynä se soveltuu moniin erityistarkoituksiin, etenkin salaatteihin, jolloin öljyä voi käyttää kastikkeen ainesosana.

Kastiketuotteita käytetään salaatin lisukkeina, voileipien täytteinä tai esimerkiksi uuniperunoissa tai tuulihattujen pohjissa.

Boniitti on yleisin Suomessa myytävä tonnikalalaji.

Suomessa markkinoidaan myös muita lajeja, kuten pitkäpyrstö‑ ja keltaevätonnikalaa, jotka vaaleamman värinsä sekä hienomman ja mehukkaamman koostumuksensa ansiosta tunnetaan ”kevyttonnikalana”. Suurin osa John Westin Suomessa myytävistä tonnikaloista on keltaevätonnikalaa.

Valkotonnikalan liha on vielä vaaleampaa ja erittäin suosittua Yhdysvalloissa, joissa sen markkinaosuus on noin 20 prosenttia. Valkotonnikalan liha on yleensä kuivempaa eikä yhtä mehukasta kuin boniitin. Lisäksi valkotonnikala on kaksi kertaa kalliimpaa kuin boniitti.

Kyseessä  olevan tonnikalalajikkeen voit tarkistaa purkin kyljestä.

Tonnikala

VALINTA JA PURKITUS

John West valitsee säilykekäyttöön ainoastaan pienimmät kalat, sillä niiden liha on mehukkainta.

Kaikki John Westin eri puolilla maailmaa käyttämät kalasäilyketehtaat tarkastetaan säännöllisin väliajoin sen varmistamiseksi, että tiukat laatu‑ ja turvallisuusvaatimukset täyttyvät. Tämä pitää yllä brändin mainetta parhaana kalasäilykkeenä.

Jokaisen kalasäilyketehtaan tulee saada tarkastuksessamme hyväksyntä, jota ei uusita automaattisesti.

TONNIKALA ELINTARVIKKEENA

Tonnikalasta saa erittäin runsaasti proteiinia sekä muita ravintoaineita. Rakenteensa ja makunsa ansiosta se on monikäyttöistä syötävää, joka sopii monenlaisiin ruokiin piirakoista keittoihin, uuniruoista pastaan ja voileivistä salaatteihin.

KALASTUSMENETELMÄT

John West ‑tonnikalaa pyydetään kahdella menetelmällä: kurenuotalla tai vapapyydyksillä. John West pyrkii aina suojelemaan niitä meriympäristöjä, joissa se toimii, eikä käytä kiistanalaisella ajoverkkomenetelmällä pyydettyä kalaa.

KURENUOTTAUS

Taloudellisin tonnikalan pyyntiväline, joka on vaikuttanut suuresti maailman kalansaaliiden merkittävään nousuun viime vuosina.

VAPAPYYDYSTEN KÄYTTÖ

Vapapyydysten ja vapapyydysalusten käyttöön tarvitaan eläviä syöttejä (yleensä anjoviksia tai sardiineja).

Eläviä syöttejä säilytetään kalastusaluksen merivesitankeissa. Kun tonnikalaparvi havaitaan, syötit heitetään veteen houkuttelemaan tonnikalat kalastusaluksen vierelle, jolloin kalastajat pyydystävät niitä vavoilla, vieheillä ja väkäsettömillä koukuilla.